Pitää olla pikkasen plaiha!

Rakas Anna,

En ole muutamaan päivään ehtinyt kirjoittaa, on ollut niin kova kiire. Ei mulla oikeastaan ole mitään ihmeellistä ollut, kunhan olen työnteon lisäksi vain lähinnä sekstaillut, syönyt ja nukkunut.

Kysyit laihduttamisesta. Ei, en ole eläessäni ollut laihdutuskuurilla. Enkä aio koskaan ryhtyäkään. Elämäntapani ovat aina olleet tervehenkiset. Syön kyllä joka päivä jotain hyvää, oli se sitten suolatikkuja tai viinerin. Olen aina ollut solakka, koska olen ymmärtänyt painonhallinnan yksinkertaisen kaavan: kuluta se mitä syöt.

Liikun joka päivä työmatkat kävelen tai pyöräilen. Niiden lisäksi olen löytänyt vielä yhden loistavamman tavan välttää ylimääräiset sentit vyötäröllä: nuorempi ja viriili poikaystäväni auttaa päivittäin hyötyliikunnan harrastamisessa ;)

En ihannoi yltiölaihuutta, mutta en yltiöläskiyttäkään. Jukka Pojan sanojakin muuttaisin niin, että pitää olla pikkasen plaiha. Ennemmin hoikka kuin hirveä tankkeri. Mutta kaikista parasta on painonkin suhteen kulkea kultaista keskitietä.

Voimia loppuviikkoon,
Emma

Ps. Oletko koskaan käynyt kirpparilla ostoksilla tai myymässä? Kaverini ehdotti hiljattain ostosreissua, mutta itse en suostu sinne kaikenmaailman kirppukasojen sekaan menemään!

Maksalaatikolla saat unelmavartalon

Moikka Emma

Pahoittelen, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sulle takaisin aikaisemmin. Ajatus ei oo oikein kulkenut nämä hiustenpidennykset päässä.

Jostain syystä olen saanut paljon katseita kadulla näiden hiusten ansiosta. Nyt joku pikkusielu siellä ihmettelee, miksi otin tämän raadon päähäni kun sitä niin kritisoin. Sitä ihmettelen minäkin. Toisaalta sain reuhkan ilmaiseksi ja autoin ystävää hädässä. Pääni toimi nimittäin harjoittelijapäänä kampaajaopiskelijaystävälleni. Sain moppina toimivan tukan lisäksi hyvän mielen. Sekä paljon epätoivottua ihailua. Eräs finninaamainen teinari (joo, mä näin ne sun finnit sieltä pakkelikasan alta) tuli Alepassa ihailemaan mun "sika ihania hiuksia" ja kertomaan, kuinka "sika hyvä" blogi mulla oli. Ja kun kysyit, miksi lopetin entisen blogini, niin vastaus on juuri sinunlaistesi urpojen takia. Ei edes maksalaatikkoa saa rauhassa ostaa.

Olen lukenut Mungolifea. En kyllä tiedä syytä miksi. Joo, onhan se ihan jees että sanotaan asioita suoraan, mutta kyllä siitäkin klonkusta paistaa läpi itsekeskeisyys. Ja kuka keksii blogilleen nimen, joka on latinaksi "Herpeslife"? (Mungo = Herpestes mungo) Katsokaa vaikka sanakirjasta. Panisin minäkin, jos en epäilisi hänellä olevan sukupuolitautia.

En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, koska saan jo tarpeekseni muiden sellaisista. En jaksa enää yhtään Facebook-statusta, jossa luvataan laihtua, kuntoilla enemmän tai pitää tipaton tammikuu. Ei kukaan näitä lupauksia kuitenkaan pidä. Kesään mennessä kaikki 500 Facebook-ystävääni ovat yhtä lihavia, yhtä huonossa kunnossa ja yhtä alkoholisoituneita kuin aina ennenkin. Minä mukaan lukien.

Eipä tällä kertaa muuta.

Anna

Ps. Nyt kun päästiin aiheeseen "laihtuminen", niin mitä mieltä itse olet? Mikä on mielestäsi paras keino saada paino kuriin? Miksi ihmiset haluavat aina vain laihtua?

Tyylimimmit vs. blogimaailman Tapolat

Anna,

Hyvä että tuli puheeksi nuo nykyajan kauneusihanteet. Juuri sellaisten ns. klonkkujen blogeja en jaksa seurata. Suomi on täynnä täysin turhia muka-bloggaajia, joissa on yhteensä yhtä paljon karismaa kuin Mervi Tapolalla. Blogeista parhaita ovat mun mielestä sisäisesti että ulkoisesti tyylikkäiden mimmien kirjoittamat.

Oletko lukenut Mungolifea? Sen kirjoittaja Anna saa paljon paskaa niskaansa varmaan suurimmaksi osaksi kauneutensa ja hyvän itsetuntonsa takia. Hän uskaltaa sivaltaa sanallisesti eikä myöskään nuole lukijoiden perseitä. Rehellisyys maan perii ja yltiöpäinen miellyttäminen on hanurista. Anna on onnistunut nostamaan itsensä bloggaajien eliittiin. Olen muutaman kerran törmännyt neitoon eri tilaisuuksissa ja pakko myöntää, että tyrmäävä ilmestys on. Panisin - jos olisin mies. Annaa on ilo katsella, mutta ainoa huono puoli ovat hänen jokaisesta ilmansuunnasta otetut posekuvansa. Less is more, Anna.

Toinen suosikkini on Womppis, jonka blogiin jäin heti alkumetreillä koukkuun. Oivaltavaa ja juuri sopivan ironista tekstiä, Womppis uskaltaa nauraa itselleen. Ja myös stereotyyppisille muotibloggaajille. On myös mukavaa, kuten Annankin tapauksessa, että bloggaajalla on jotain sanottavaa. Asenne on yksi muotibloggaajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Se, että erottuu joukosta. Eikä ala leijua! Jos näkyy muutaman kerran eri lehdissä tai saa teineiltä ihku-kommentteja, niin se ei vielä tee kenestäkään teini-idolia tai esimerkillistä ihmistä. 

Pakko myöntää, että monille blogeille on hauska naureskella. Seuraan myös monia blogeja, joiden kirjoittajia pidän säälittävinä noulaif-tyyppeinä tai joiden arkeen kuuluvat vararengas vyötäröllä, rasvaiset ja juurikasvuiset hiukset sekä pelkät kahden euron kirppariostokset. Ehkä sellaiset inspiroivat kouvolalaisia työttömiä, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä muodin kanssa. 

Jokainen olkoon sellainen kuin on, mutta mulle estetiikka on yksi suurimmista syistä blogien seuraamiseen. Hyvin kirjoitetun tekstin lisäksi puhuttelevat kuvat kiinnostavat. Oikeasti hienoja ja laadukkaita kuvia on harvassa, minkä vuoksi lempparilistallani on toki myös muutama hyvä valokuvablogi. Yksikin kuva kun voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa... Siksi ehdotinkin taannoin Facebook-keskustelussamme, että käytetään mieluummin jokaisessa kirjeessämme yhtä ajatuksella ja huolella valittua kuvaa kuin tukitaan postaus omahyväisesti itsestä otetuilla peilikuvilla. 

Näihin tunnelmiin,

Emma

Ps. Nyt kun tammikuu on jo puolivälissä niin pakko kysyä, että teitkö sä mitään uudenvuodenlupauksia? Tai ootko ees tylsällä tipattomalla?

Fake hair day

Moikka Emmaseni,

Hienoa että lähdit mukaan tähän ideaan! Minäkin sain tarpeekseni likaisista runkkareista puhumattakaan niistä perseitä nuoleskelevista teinitytöistä, joiden mielestä joka ikinen blogissani esitelty vaatekappale oli ihana, ihku ja ”pakko saada”. Kerran puin päälleni suoraan sanottuna aivan karseet villahousut, joissa kissan oksennuksen näköistä kuviointia. Eiköhän kommenttiboksi ollut jälleen täynnä ihailevia kommentteja. Joku erehtyi kysymään, mistä niitä saa. No vittu, jostain 80-luvun mäkihyppääjään vaatevarastosta ehkä. Ei ollut helppoa olla suosittu bloggari.

Ei ole helppoa olla myöskään nainen. Ainakaan jos yhtään antaa periksi nykypäivän kauneusihanteille. Joka paikassa toitotetaan samaa virttä, että luonnollinen ja freessi nainen on kaunis. Kuitenkin joka toisella suomalaisella klonkulla on hiustenpidennys, tekoripset, rakennekynnet, feikkirusketus sekä ainakin harkinnan asteella oleva rasvaimu. Ja nyt joku näihin hairahtanut siellä puolustautuu, että eikö naisilla ole oikeus olla itseensä tyytyväinen ja pitää itsestään huolta. Paskat. Jos ei voi olla tyytyväinen itseensä ilman niitä päähän liimattuja aasialaisen pikkutytön hiuksia, niin olisiko syytä pysähtyä miettimään elämäänsä. Ja ne kynsistä roikkuvat lapiot keräävät muuten aika paljon paskaa ja bakteereja, että siinä teille itsestään huolta pitämistä!

Must have!

Myönnän, että minulla itselläni on kynsilapiot. Ne näyttävät hyviltä ja niillä on kiva kaivaa korvista vaikkua.

Nyt pitää lopetella, etten myöhästy kampaajalta. Minulle laitetaan hiustenpidennys!

Sydämellä

Anna

PS. Millainen blogi on sun mielestä tosi hyvä?

Julkisesti nolot housut

Anna,

Paras idea pitkään aikaan! Päästään toteuttamaan intohimoamme eikä tarvitse enää esitellä omaa kulunutta naamaansa netissä. Sain kyllä aikoinaan tarpeekseni kaiken maailman turhista ihku-kommenteista puhumattakaan niistä likaisista runkkareista, jotka innostuivat jostain asukuvistakin... No offense ;)

Oon tosi pahoillani sun epäonnistuneen baarireissun vuoksi. Joskus itsekin kokenut sellaisen. Mäkin mietin haaremihousujen tarkoitusta – yhdeltä ostosreissulta mukaani jostain syystä nimittäin tarttuivat sellaiset viileät ja ilmavat juuri noiden ominaisuuksien takia. Pakko tunnustaa, että olin kesällä ne jalassa baarissa. Nöyyyyy! Mutta kun haaremihousujen laittaminen jalkaan tuntui niin hyvältä idealta sinä elokuisena iltana, kun lämpömittari hipoi viittäkuutta...

Tuona lauantaina sangria helpotti tuskaisaa kuumuutta vähän turhankin tehokkaasti. Ja ilmeisesti se helpotti aina niin vaikeaa asuvalinnan tekemistä vähän liikaakin. Seuraavana päivänä selvinpäin baariasu näytti nimittäin suoraan sanottuna häpeälliseltä. Kyllähän haaremihousut sopivat kotiasuksi,  mutta miksi nuori ja hoikka teki itsestään vapaaehtoisesti löysän ja ryppyisen?

Selvinpäin pohtimisen jälkeen totesin, että haaremihousujen ulkonäön ansiosta niiden julkisen käytön miinuspuolia tuskin tarvitsee listata. Viileyttä ja löysyyttä (varsinkin syöpöttelyhetkiin sopivaa) lukuun ottamatta löysin housuvalinnastani tasan kaksi plussaa:

+ Menkkapäiviin sopiva valinta, jos pöksyihin pitää saada mahtumaan kunnon turvallinen oldschool-terveysside!

+ Kamelinvarpaan paljastavia pillejä parempi vaihtoehto.  

Eiköhän tuossa ollut jo perusteita sille, että myyn omat haaremihousuni seuraavalla kirpparireissulla.

Rentouttavaa sunnuntaita.

Emma

Ps. Heräsin tänään kolmelta, en ole vieläkään jaksanut mennä suihkuun saati ajella säärikarvojani. Ihanaa! Miksi naisen pitäisi aina olla tiptop ja näyttää hyvältä?

Kuva lainattu täältä.

Baareilua

Hei Emma

Heitän sulle idean. Miksemme kirjoittaisi kirjeitämme julkisesti? Täällä blogissa. Haistatetaan kaikille vanhempien rahoilla eläville 15-kesäsille "muotibloggaajille" pitkät ja kerrotaan miten asiat oikeasti tässä maailmassa ovat. Elämään löytyy sisältöä muualtakin kuin Zarasta, Mangosta tai Monkista. Ja valokuvata voi muutakin kuin itseään samassa asussa kolmessasadassa eri asennossa. Kyllä mä mieluummin katselen niitä vaatteita ammattimallin päällä kuin jonkun finninaamasen teinin tai yli-ikäisen mamman. Sori nyt vaan.

Mä kävin eilen pitkästä aikaa baarissa. Enkä ihan missä tahansa baarissa, vaan nuorison suosimassa sellaisessa (vihaan). Menin sinne velvollisuuden tunteesta. Kaveri (ikiteini, mutta silti kovin symppis) täytti 30 vee. Ei kai kenenkään kolmekymppisiä voi väliin jättää, vaikka juhlapaikassa vallitsisikin ällöttävien teinien symbioosi. Sitä paitsi mulla olis ollut ihan hauskaa ilman:

a) sitä blondattua teinikanaa, joka tönäisi mut nurin baaritiskillä.

b) niitä kahta huomionhakuista trendipelleä, jotka luulivat näyttävänsä hyvältä tanssilattialla (kaksi tyttöä, jotka syyhytautisesti hieroivat vartaloita toisiaan vasten). Ei muuten, mutta nämä kapakkaruusut veivät kaverini (puutteessa (ja naimisissa) olevan it-nörtin) huomion.

c) mieletöntä tappelua, joka syntyi juuri ennen valopilkkua ja joka esti minunkin kotiinlähdön, sillä jokaisen piti jäädä antamaan lausunto.

Mä sain baareilusta nyt tarpeekseni. Käytän aikani ja rahani johonkin, josta jää muutakin käteen kuin blondatun teinikanan hiustenpidennystuppo.

Mukavaa pyhää sulle!

Toivoo Anna

Ps. Miksi mulla on kaapissa haaremihousut?