Hyvä että tuli puheeksi nuo nykyajan kauneusihanteet. Juuri sellaisten ns. klonkkujen blogeja en jaksa seurata. Suomi on täynnä täysin turhia muka-bloggaajia, joissa on yhteensä yhtä paljon karismaa kuin Mervi Tapolalla. Blogeista parhaita ovat mun mielestä sisäisesti että ulkoisesti tyylikkäiden mimmien kirjoittamat.
Oletko lukenut Mungolifea? Sen kirjoittaja Anna saa paljon paskaa niskaansa varmaan suurimmaksi osaksi kauneutensa ja hyvän itsetuntonsa takia. Hän uskaltaa sivaltaa sanallisesti eikä myöskään nuole lukijoiden perseitä. Rehellisyys maan perii ja yltiöpäinen miellyttäminen on hanurista. Anna on onnistunut nostamaan itsensä bloggaajien eliittiin. Olen muutaman kerran törmännyt neitoon eri tilaisuuksissa ja pakko myöntää, että tyrmäävä ilmestys on. Panisin - jos olisin mies. Annaa on ilo katsella, mutta ainoa huono puoli ovat hänen jokaisesta ilmansuunnasta otetut posekuvansa. Less is more, Anna.
Toinen suosikkini on Womppis, jonka blogiin jäin heti alkumetreillä koukkuun. Oivaltavaa ja juuri sopivan ironista tekstiä, Womppis uskaltaa nauraa itselleen. Ja myös stereotyyppisille muotibloggaajille. On myös mukavaa, kuten Annankin tapauksessa, että bloggaajalla on jotain sanottavaa. Asenne on yksi muotibloggaajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Se, että erottuu joukosta. Eikä ala leijua! Jos näkyy muutaman kerran eri lehdissä tai saa teineiltä ihku-kommentteja, niin se ei vielä tee kenestäkään teini-idolia tai esimerkillistä ihmistä.
Pakko myöntää, että monille blogeille on hauska naureskella. Seuraan myös monia blogeja, joiden kirjoittajia pidän säälittävinä noulaif-tyyppeinä tai joiden arkeen kuuluvat vararengas vyötäröllä, rasvaiset ja juurikasvuiset hiukset sekä pelkät kahden euron kirppariostokset. Ehkä sellaiset inspiroivat kouvolalaisia työttömiä, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä muodin kanssa.
Jokainen olkoon sellainen kuin on, mutta mulle estetiikka on yksi suurimmista syistä blogien seuraamiseen. Hyvin kirjoitetun tekstin lisäksi puhuttelevat kuvat kiinnostavat. Oikeasti hienoja ja laadukkaita kuvia on harvassa, minkä vuoksi lempparilistallani on toki myös muutama hyvä valokuvablogi. Yksikin kuva kun voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa... Siksi ehdotinkin taannoin Facebook-keskustelussamme, että käytetään mieluummin jokaisessa kirjeessämme yhtä ajatuksella ja huolella valittua kuvaa kuin tukitaan postaus omahyväisesti itsestä otetuilla peilikuvilla.
Näihin tunnelmiin,
Emma
Ps. Nyt kun tammikuu on jo puolivälissä niin pakko kysyä, että teitkö sä mitään uudenvuodenlupauksia? Tai ootko ees tylsällä tipattomalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti